Erikoishaastattelussa Sveitsin mestari Terhi Mertanen: "Mahtava kausi!"

Miten päädyit Sveitsiin pelaamaan?
- Huh, se on pitkä tarina... Osittain harkittua ja osittain sattumankin kauppaa. Edellisen olympiakauden ja Vancouverin pronssin jälkeen mietin vakavasti jatkaisinko vielä pelaamista vai lopettaisinko. Naisjääkiekkoilijalla työelämä ja lätkän pelaaminen alkavat varsinkin minun iässäni (ensi maanantaina 30 vuotta, toim. huom.) kilpailla aika paljon keskenään, mutta kesän asiaa pohdittuani huomasin, että tykkään jääkiekon pelaamisesta kuitenkin niin paljon, että en halunnut vielä lopettaa.

- Olen pelannut koko pelaajaurani Suomessa naisten SM-sarjaa (tosin useassa eri joukkueessa), mutta nyt tuntui, että Suomen sarja on nähty ja haluan vaihtelua. Ehkä hieman myös kaiveli se, että en aikoinani lähtenyt jenkkiyliopistoon, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Vaihtoehtoja kauden alussa oli CWHL (Kanada), Venäjä ja Sveitsi. Muista liigoista ei kiinnostusta minua kohtaan juuri ollut. Sveitsissä oltiin erittäin kiinnostuneita minusta ja sain järjestettyä työskentelyni siten, että pystyin tekemään töitä etänä yritykseemme Kwanticiin, missä olen osakkaana ja työskentelen hakusanamainonnan strategistina. Suuri kiitos tästä kaudesta kuuluu siis myös Kwanticin suuntaan!

Millainen kausi Sveitsissä oli?
- Paljon uusia kokemuksia niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolella, oikein mahtava kausi kaiken kaikkiaan, vaikka syksypuolella myös koti-ikävä painoi. Varsinkin kevätpuoliskolla viihdyin mainiosti Sveitsissä ja etenkin kun kausi päättyi loppuhuipennuksena Sveitsin mestaruuteen.

Millaista sarjaa Sveitsissä pelataan?
- Naisten SM-sarjaa pelattiin tällä kaudella kuuden joukkueen voimin. Alkusarja oli kaksinkertainen, semifinaalit ja finaalit pelattiin paras viidestä -järjestelmällä. Kuuden joukkueen sarjaan mahtui kaksi heikompaa joukkuetta ja neljä parempaa.

- Kun menin Sveitsiin, odotukseni sarjasta eivät olleet korkealla, eikä alkusarja lupaillut juuri odotuksia parempaa. Kuitenkin tosipelien lähestyessä sijoilla 3-4 olevat joukkueet paransivat peliään todella paljon, ja kärkijoukkueiden välillä peli oli hyvinkin tasaista. Varsinkin Lugano, finaalivastustajamme, on Euroopan kärkiluokkaa seurajoukkuetasolla. Muistan aikaisemmin kun suomalaisia pelaajia meni Sveitsiin pelaamaan ja sarjan tasoa pidettiin hyvinkin alhaisena, mutta itselleni oli yllätys, kuinka hyvä sarjan taso kuitenkin on. Vaikka leveyttä ei ole ehkä yhtä paljon kuin Suomen SM-sarjassa, niin yksilötasolla ollaan kuitenkin korkealla tasolla. Lähes joka joukkueessa pelaa pohjoisamerikkalaisia, mikä myös nostaa sarjan tasoa paljon.

- Sveitsin SM-sarja on taitopainotteista ja kiekollista jääkiekkoa, vähemmän suoraviivaista ja fyystistä peliä verrattuna Suomen SM-sarjaan. Suomessa saadaan olla Sveitsin liigaan verrattuna ylpeitä tekemisen laadusta, harjoittelusta ja urheilullisuudesta.

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Miten kausi osaltanne sujui?
- Jos totta puhutaan, runkosarja oli hieman kyllästyttävä. Olimme alkukaudesta todella hyvässä iskussa ZSC:n joukkueen kanssa ja voitimme pelejä murskalukemin. Myös Lugano kaatui alkukaudesta, minkä turvin voitimme runkosarjan. Runkosarjan voiton johdosta saimme vastaamme semifinaaleissa sarjanelosen, joka oli huomattavasti helpompi vastus meille kuin kolmantena oleva joukkue, jonka kanssa pelasimme runkosarjan loppupuolella hyvinkin tasaisia otteluita. Selvisimme finaaleihin kuitenkin suhteellisen helpohkosti.

- Finaaleihin lähdettäessä, vaikka runkosarjan voitto oli meidän, mielestäni Lugano oli ennakkosuosikki. Hävisimme finaaleja edeltävän pelin Luganoa vastaan isoilla lukemilla ja etenkin kun Lugano oli mukana Eurooppa Cupissa, pelaten mm. Ilvestä vastaan, kävi mielessä ajatus, että Luganolla on nyt vauhti päällä. Kuitenkin varsinkin ensimmäisen finaalipelin 0-3-tappiosetelman kääntäminen voitoksi loi uskoa joukkueeseen. Se, mikä oli kummallista koko finaalisarjassa, oli se, että olimme aina kolmen maalin tappioasemassa, mutta pystyimme silti kääntämään pelit voitoksi. Liekö nuori joukkue ja jännittyneisyys pelien alussa syynä tähän, mutta tämä osoitti suurta lujuutta joukkueelta.

Miten sopeuduit paikallisen pelitapaan?
- Aluksi oli vaikeaa opetella sveitsiläiseen tyyliin pelata. Hyökkääjät hakevat korkealta ja pakin odotetaan pitävän kiekkoa paljon, hitaat lähdöt ovat suosittuja. Toisaalta tämä sopi minulle, koska olen pohjimmiltani kiekollinen pakki. Sveitsiläinen tapa toi peliini ehkä lisää vanhaa kunnon pelailumeininkiä, joka ehkä välillä Suomen sarjassa ja maajoukkuepelien myötä on kadonnut. ZSC:ssä pelaa loistavia kiekollisia pelaajia, joiden kanssa oli ilo pelata, näistä esimerkkeinä mm. kanadalainen vahvistus Kelly Patton, sekä Sveitsin maajoukkupelaaja ja joukkueemme kapteeni Christine Meier.

- Yleisesti ottaen minulle vaikeinta sarjassa oli se, että siellä ei saanut pelata kovinkaan kovaa. Tykkään "taklata" ja se oli vielä vähemmän sallittua kuin Suomessa. Sveitsissä ei naisten joukkueella ollut yhtä paljon harjoituskertoja verrattuna Suomen harjoittelumääriin, osaksi johtuen siitä, että pelaajat asuivat eri paikkakunnilla (muutama jopa vaikeahkon matkan päässä vuorilla) ja osalla nuoremmista tytöistä oli kaksoisedustus poikajoukkueiden kanssa. Pääsin itse harjoittelemaan myös junioripoikien sekä miesten 2. ligan (vastaa Suomen IV-divisioonaa) joukkueen kanssa. Näin sain hyviä harjoituksia, vaikka joukkueen yhteistä harjoittelua olikin vähemmän.

Miten viihdyit kaukalon ulkopuolella?
- Aluksi elo Sveitsin maalla oli mahtavaa, kaikkea uutta ja hienoja kokemuksia, mutta 2-3 kuukauden jälkeen taisin kärsiä samasta oireesta kuin monet muutkin ulkomaille lähtijät, eli vastaan tuli kulttuurishokki. Joulun aikaan olisin ollut jo valmis palaamaan takaisin Suomeen, mutta onneksi jäin, sillä elo helpottui kevätpuolella ja kaiken kaikkiaan kausi Sveitsissä oli mahtava. Joukkueen johdosta vastaava Weberin perhe oli suurena apuna käytännön asioiden hoitamisessa ja sain paljon mahtavia uusia ystäviä niin Zürichista kuin ympäri maailmaa!

Miten kausi osaltasi jatkuu?
- Tulin Suomeen viime viikolla ja liityn maajoukkueen matkaan ja viikon päästä varsinaiselle valmistavalle kisaleirille. Tavoitteena on pääsy kisakoneeseen - joukkue julkistetaan valmistavan leirin jälkeen - ja menestys kisoissa mitalin muodossa. Olisi mahtava päästä pelaamaan "kotikisoissa" Zürichissä!

Jatkatko Sveitsissä ensi kaudellakin?
- Olen keskustellut joukkueen kanssa hieman jatkosta ja ymmärsin, että minut haluttaisiin mielellään joukkueeseen myös ensi kaudeksi. Tästä olen erittäin otettu, sillä ulkomaalaispaikkoja on tarjolla joukkuetta kohden vain neljä kappaletta ja hyviä pelaajia on tarjolla niin Pohjois-Amerikasta kuin Euroopastakin. Olen alustavasti miettinyt mahdollisuutta jatkosta ja toki myös Eurooppa Cup kiinnostaa. Toisaalta olisi mahtavaa lähteä myös Kanadaan pelaamaan, jos se kuvio jotenkin järjestyisi. Minun pitää miettiä lätkäkuvioita myös töiden kannalta, mutta jos asia järjestyisi, voisin nähdä itseni pelaamassa myös toisen kauden Zürichissa.

Kuvat: ZSC Lions. Kuvat julkaistu ZSC Lionsin luvalla